Oona Harju ja Titta Mesihelmi tulivat Järvenpään Sibeliuksenväylän Keudasta Vekarateatterin puvustamoon harjoitteluun. Heillä molemmilla on 6. viikon harjoittelujakso ja pian häämöttää edessä tekstiili- ja muotialan perustutkinto. Tavoitteena molemmilla on tulla mittatilausompelijaksi. ”Emme tienneet koko Vekarateatterista mitään”, tunnustaa Titta, "opettaja ehdotti Vekarateatteria harjoittelupaikaksi perustuen hyviin aikaisempien harjoittelijoiden kokemuksiin."
Opettajan ehdotus otettiin innolla vastaan. ”Vähän erikoisempi ja erilainen työharjoittelupaikka, ei mikään perusvaatekauppa.”, Oona kiteyttää.
Ennen harjoittelua Oona ja Titta tutustuivat vuoden 1861-65 eli Amerikan sisällissodan aikakauden puvustoon ja elämäntapaan. Tämä johtuu siitä, että pääosa harjoittelusta koostuu ensi kesän kesäteatteriesityksen Pikku naisia puvustuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta.
Titan mukaan harjoittelu on ollut juuri sellaista, kuin hän oli kuvitellut ja mistä oli sovittu alussa. On tehty teknistä harjoitusta, korjausompelua, yksinkertaisempaa rekvisiittaa näytelmiin; kauniita essuja ja käsintikattuja liinoja. On hienoa, kun pääsee tekemään luovaa ja esteettistä työtä. Harjoittelun alussa laitettiin ompelimo kuntoon käyttöä varten – järjesteltiin ja siivottiin materiaalivarastoa. Alkuhaasteiden jälkeen teollisuuskäyttöön tarkoitetut ompelukoneetkin suostuivat yhteistyöhön. Puvusto käytiin läpi ja aarteita huollettiin – Vekarateatterin pesukone onkin ollut ahkerassa käytössä.
Vekarateatterin puvustamossa on paljon entisiä Kansallisteatterin pukuja. Jokaisella puvulla on oma tarina kerrottavanaan, eri vuosikerrokset näkyvät – pukuja on muutettu ja korjailtu vuosien saatossa. Harjoittelijat ovat päässeet näkemään puvuston upean elämänkaaren ja historian.
Oonan mukaan parasta harjoittelussa on, kun pääsee toteuttamaan itseään ja tekemään ideoista totta. Pääsee pähkäilemään itsenäisesti ongelmanratkaisua. Itse suunnitellun ja tehdyn prototyypin saattaminen valmiiksi on nautinnollista. Työskentelyssä on vapaat kädet ja pääsee kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja – ei ole tiukkoja raameja, oma luovuus on rajana. Ahkerat työharjoittelijat ovat tehneet jo luonnoksia kesäteatterin puvustoon.
Opettajatkin ovat välillä käyneet moikkaamassa tulevia mittatilausompelijoita. Taukojakin on muistettu pitää ja palautua ahkerasta työnteosta.
Minkälainen harjoittelija sopii Vekarateatteriin? Titta kertoo Markon sanoja lainaten; ”Kannattaa olla oma-aloitteinen. Ettei jää hiljaa istumaan nurkkaan, jos joku asia mietityttää.” Myös se, että tykkää lapsista, on etu. Jos työpäivä venyy iltaan, tulevat lapset usein kurkkimaan puvustamon ovelle, että mitäs kaikkea kivaa siellä tehdään. Päivisin on Hyyppärän vanha hirsihuvila hiljainen. Iltaisin se herää eloon lasten naurun saattelemana.
Titan mukaan tuntuu hyvältä olla työharjoittelussa paikassa, jossa harjoitetaan yhteiskunnan tukemaa kulttuuritoimintaa. Kulttuuri ja taide ovat lähellä Titan sydäntä. Se, että saa tehdä hyvää, motivoi. On hienoa, että pääsee tekemään konkreettisia asioita lastenteatterin hyväksi opintojen ohessa. Hyvä ilmapiiri tekee sen, että työharjoitteluun on mukava tulla. Teatterissa tulee sellainen olo, että täällä hyväksytään kaikki juuri sellaisina, kun he ovat. Ei ole väliä, miten erikoinen tai erilainen olet. Ohjaus tapahtuu positiivisuuden kautta. Joustavat työajat helpottavat arjen järjestämistä. Oona tykkää tulla töihin aikaisin, jolloin jää iltaisin hyvin aikaa omiin harrastuksiin. Titta on taas välillä tehnyt tunteja sisään; ”Iltaisin on ollut inspiroivaa kuunnella seinien läpi kantautuvaa opetusta. Täällä inspiroituu muustakin kuin ompelemisesta – ympäristöstä ja yleisestä fiiliksestä.”
Voisiko Vekarateatteri olla sopiva harjoittelupaikka sinulle? Laita meille viestiä kotisivujen kautta. Katso Pikku Naisia esitysajat tästä.
Myös Keski-Uusimaa kirjoitti TET-harjoittelijoista jutun: https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/4482536