Kyllä vain, syyslukukauden kolme viimeistä viikkoa mennään taas etäkoulussa. Teatterin opettaminen tietokoneen ääressä on kieltämättä haastavaa, läsnäolo on kuitenkin teatterin taian yksi suurimmista tekijöistä. Kaikeksi onneksi valtaosa ryhmistä on taiteellisessa prosessissaan kohdassa, jossa kevään esitysten materiaalia vielä kerätään, kokonaisuuksia hahmotetaan ja ulkoasuja suunnitellaan ja sellainen toimii hyvin niinkin, että kukin istuu, makaa tai seisoo kellarissa, saunassa tai omassa huoneessaan. Huonomminkin voisi olla ja monella toimijalla on.
Esitykset, konsertit ja taidenäyttelyt on jälleen peruttu ja melkoiselle määrälle kuntapäättäjiä tämä on ollut selvä merkki siitä, että kulttuurihan on itse asiassa aivan turhaa rahanmenoa. Kaupunginteatterit ympäri maata ovat jo muutaman vuoden kamppailleet toimintansa puolesta, virtaviivaistaneet, panostaneet yleisötyöhön ja ohjelmistonsa kehittämiseen ja nyt, viimeisenä naulana arkkuun, vaikuttaisi, tulee tämä pandemia. Oulun ja Kouvolan kaupunginteattereilta viedään meidän, pienen toimijan, kannalta käsittämättömät summat rahaa ja samalla nykyisenkaltaisen toiminnan edellytykset.
Väkisinkin hiipii mieleen, että tämä on oikeasti aikakauden loppu. Ensimmäinen suomenkielinen teatteri perustettiin 148 vuotta sitten. Valmistautuessamme juhlimaan 150-vuotisjuhlaa, teatteri-instituutiota ollaan ajamassa alas hengästyttävään tahtiin. Ehkä aika tosiaan kiertää kehää ja kohta ainoa kosketuksemme esittäviin taiteisiin on jälleen maata kiertävät teatteriseurueet. Suurella osaa kaupunginteattereista kiertuetoimintaa jo onkin, joten rakenteet ovat ainakin valmiina.
Miten tähän kaikkeen sitten liittyy teatteritaiteen opetus? Tarvitaanko sitäkään, jos teatteri työnä ja uravaihtoehtona kuivuu kasaan nopeammin kuin amerikkalainen ex-presidentti ehtii jättää virkansa?
Vekarateatterin päätarkoituksena ei ole valmistaa lapsia ja nuoria teatteriin, vaan elämään. Teatterin parissa oppii valtavan määrän taitoja, joita nykyajan työmaailma toivoo ja vaatii: yhteistyötä, ilmaisutaitoa, joustavuutta, toisen ihmisen ymmärtämistä. Vaikka uusi normaali olisi tosiaan tämännäköinen ja valtaosa töistä tehtäisiin tästä lähin kotoa ja etänä, ihmisten väliset kontaktit eivät kuitenkaan ole katoamassa. Sitä varten minä istun tänäänkin puoli neljältä koneen ääreen ja avaan etäyhteyden kahteentoista kotiin Keski-Uudellamaalla. Siellä istuu tulevaisuus, valmiina uusiin haasteisiin ja uusiin seikkailuihin, joita näyttämötaide heille tarjoaa.
